» Luonnekuvaus

Tiiäksä kuka mä oon? Ai et vai? Pitää vissiin esittäytyä.

Jos Quick Shot Solo, tutummin Simppa, olisi ihminen, sen lempilausahdus olisi varmaankin itse Julius Cesarin jo lausahtama "veni, vidi, vici", eli suoraan suomennettuna tulin, näin ja voitin. Ori nimittäin kuvittelee olevansa se tallin iso paha poika, joka säikäyttää vastakilpurit jo pelkällä hurjalla mulkaisulla. Oikeastaan kanssakilpailijat ovat tikahtua nauruunsa kun muita oreja pienempi tulee mulkoilemaan heitä vihaisesti. Löytyypä pojasta tietenkin se herkkispuolikin, mutta sen näkevät vain ne harvat ja valitut. Herkkishetkellään Simppa on suorastaan ylitsepursuavan läheisyydenkipeä, ja tunkee itsensä väkisin kainaloon. Mutta useimmiten se on vain iso-paha-ori-tuulellaan. Muiden orien lähellä ei tästä hevosesta saa kilttiä tekemälläkään. Toiset orit ovat sille punainen vaate, jolle on näytettävä se kaapin paikka vaikka väkisin. Tosin usein se kääntyy niin että nokkimisjärjestys kiepahtaa päälaelleen, ja Simppa sen hännänhuippuna. Vaikka se onkin siellä häntäpäässä, on ihan verta nenästään kaivaen tunkeuduttuva toisten orien lähelle haastamaan riitaa. Ja siksi Simppa tarhataankin yksin. Sen pituinen se.

Hoidettaessa Simppa käyttäytyy kuin teini-ikäinen, pahinta synkistelyvaihettaan läpi käyvä mukula. Se näyttää aina hapanta naamaa, satoi tai paistoi. Vaikka olisi millä päällä. Sen mielestä hoitotoimenpiteet ovat piikki lihassa, ja ratsastamaan selvittäisiin ilman moista seisotteluakin. Millainen omistaja, sellainen hevonen: kärsimättömyys taitaa olla peruja ihan vain omistajalta. Harjatessa ptiää steppailla näyttääkseen kuinka tylsää mokoma loputon sukiminen on. Kavioita puhdistettaessa ne muut kolme jalkaa eivät tahtoisi pysyä aloillaan ollenkaan. Silloin melkein rojahdetaan putsaajan niskaan, mutta eihän se Simppaa haittaa. Takajalat huitovat tasaisin väliajoin taakse päin, ja osuttuaan Simppa näyttää niin vahingoniloiselta kuin vain hevonen voi näyttää. Varustaminenkin on täysin turhaa, ainakin Simpan mielestä. Miksei voisi vain karauttaa auringonlaskuun ilman sitä inhottavaa kuolanta ja tyhmää satulaa. Kärsivällisyyttä Simpalle ei tähänkään hetkeen ole siunattu, vaan se pyörii ja yrittää epätoivoisesti estää suitsien laittamisen heilauttamalla päänsä ylös. Kun päästään taluttamaan oria, se yrittää tietenkin rynnätä hurjaa vauhtia tammalaitumelle esittelemään mahtavia muskeleitaan, tai sitten herkuttelemaan jok' ikisellä ruohonkorrella joka vain on hiukan muita pidempi.

Ratsastus alkaa ja loppuu holtittomaan sinkoiluun. Kaikki siinä välissä on enempi vähempi koheltamista. Ratsastajan on hankala yrittää pidätellä energiaa pursuavaa omapäistä oria, mikä ei ihan aina mene putkeen. Ei sillä että Simppa olisi mikään ryöstelijä tai pukkitykki, vaan se vain haluaa tehdä oman mielensä mukaan. Saattaa niitä satunnaisia pukkeja sieltä tulla useampikin kerralla. Esteillä Simppaa saakin pidätellä kädet verillä, kun kuumaverinen esteratsu haluaa kaahata maaliin.

Päiväkirja & valmennukset